WAL-tekniikalla 

Rasvakudos on kuin munakenno, jossa rasvamassat ovat munia ja kennosto on sidekudosta, jossa kulkevat verisuonet, hermot ja lymfasuonet. Toisilla potilailla kennosto on hyvin hauras ja munat kookkaita (vanhempi ja lihava ihminen), toisilla kennosto on hyvin paksu ja munat pieniä (voimakkaasti laihtunut ihminen, nuori, miespuolinen, aasialainen). Rasvaimussa ihonalaiseen rasvaan ruiskutetaan ns. tumeskenssiliuosta, joka sisältää puudutusainetta ja verisuonia supistavaa adrenaliinia. Se supistaa kennostoa ja verisuonia, ja rasva irtoaa helpommin. Rasvaa imetään pois ohuella kanyylillä muutamien pienien 3-8 mm pitkien haavojen kautta. Alueelle jää osittain tyhjentynyt sidekudoslokerosto, kuin vajaa munakenno, joka litistyy painetekstiilien alla. Jäljellejäänyt rasvakerros muokkautuu tasaiseksi tiukan tukitekstiilin alla. Imetyt rasvasolut poistuvat kehosta lopullisesti. Rasvasoluja voi kuitenkin muodostua lisää rasvan kantasoluista, jos lihoo kovin. Myös jäljelle jääneet rasvasolut turpoavat lihomisen myötä, samoin kuin ne alueet, joista rasvaa ei ole imetty. Lihominen rasvaimun jälkeen voi olennaisesti huonontaa rasvaimutulosta.

Rasvaimu mielletään kosmeettiseksi pientoimenpiteeksi, mitä se useimmiten onkin, jos imumäärä on vain muutama sata grammaa. Kuitenkin imumäärän kasvaessa kiloihin rasvaimusta tulee varsin suuri leikkaus. Kolmen kilon poisto on jo suuri toimenpide. Rasvaimu rinnastetaan muihin suuriin leikkauksiin ja tehdään aina leikkaussaliolosuhteissa steriilisti. Vain pieniä imuja voidaan tehdä paikallispuudutuksessa. Isot tai laajat imut tehdään yleensä spinaali- tai epiduraalipuudutuksessa tai nukutuksessa. Rasvaimut pyritään tekemään siten, ettei potilasta tarvitsisi nukuttaa (yleisanestesia). Vakavia komplikaatioita (mm. veritulppa) esiintyy lähes yksinomaan suurien, nukutuksessa tehtyjen rasvaimujen jälkeen.

WAL-tekniikka (water-assisted liposuction; vesisuihkuavusteinen rasvaimu) on uusi menetelmä, jossa imukärjestä tuleva nestesuihku ensin puuduttaa kudokset tasaisesti, ja sitten toimii apuna rasvasoluja irrottaen ja hermoja, verisuonia ja lymfakudosta säästäen. Perinteisessä menetelmässä rasvasolut irroitetaan mekaanisesti kanyylillä rikkoen, jolloin toimenpide on kudoksia vaurioittava ja väkivaltainen. Vesisuihku irrottaa rasvan hellävaraisemmin. WAL-imu on vähemmän kivulias, jolloin laajempiakin alueita voi imeä paikallispuudutuksessa ja tarvittaessa lisäksi kevyessä unessa tai selkäpuudutuksessa / epiduraalissa. Varsinaista syvää nukutusta WAL-imussa tarvitaan harvoin, toisin kuin perinteisessä mekaanisessa rasvaimussa. WAL-imun jälkeen potilaat toipuvat nopeammin, ja kudosvauriot jäävät vähäisemmiksi. Osa potilaista ei ole tarvinnut kipulääkkeitä lainkaan 1-2 kg imun jälkeen, mutta kipulääkityksen tarve on toki hyvin yksilöllistä. Tavallisesti kipulääkkeitä kuluu 1-7 vrk:n ajan. Sairasloman tarve riippuu imualueesta ja työn luonteesta, mutta pienen imun jälkeen ei välttämättä tarvitse lomaa lainkaan, jos imualue on vaatteilla peitettävissä. Ison 2-3 kg imun jälkeen kannattaa varautua noin 3 vrk:n - viikon poissaoloon työn luonteesta riippuen. WAL-tekniikkaa käytettäessä kudoksiin ei tarvitse ruiskuttaa suurta määrää tumeskenssiliuosta, jolloin kudoksen paksuuden arviointi on helpompaa, ja tasaiseen tulokseen pääsy helpompaa kuin perinteisellä tekniikalla. Hellävaraisuuden vuoksi mustelmat, turvotus ja tuntohäiriöt ovat vähäisempiä kuin perinteisen rasvaimun jälkeen.

Kaikkiin pieniinkin toimenpiteisiin liittyy seurauksia, joista potilaan on tärkeää olla tietoinen ennen leikkausta, samoin kuin mahdollisista leikkauksen myötä ilmaantuvista ongelmista. Lue valmistautumisesta, jälkihoidosta ja mahdollisista ongelmista.