Kuinka rasvansiirto tehdään?

Rasvaa siirretään rintarauhasen ympärille (päälle, alle) ja rintalihakseen, mutta ei rauhaskudokseen (eurooppalainen suositus). Näihin kerroksiin mahtuu rinnan koosta ja ihon venyvyydestä riippuen vaihteleva määrä rasvaa, karkeasti noin 250-400 ml. Nuppumaiseen, nuoreen rintaan ei mahdu määräänsä enempää, kun taas imetysten myötä löystyneeseen rintaan voi mahtua pehmeästi jopa 400 ml. Rintaa ei saa pakata liian tiukkaan. Tiukassa rinnassa verenkierto heikkenee ja tyrehtyy, ja rasvaa kuolee tavallista enemmän, eikä ahnehtimisesta ole hyötyä. Rasvansiirtäjän kokemuksesta ja näppituntumasta riippuu, mikä on optimaalinen siirremäärä kullakin potilaalla. Pyrin aina siirtämään sen maksimimäärän, mitä rintaan pehmeästi mahtuu. Mielestäni ei ole järkevää juoksuttaa potilasta pienissä siirroissa, jos rinnat ovat terveet. Jos rinnoissa on runsaasti arpia aiempien leikkausten, tulehdusten tai sädehoidon jäljiltä, verenkierto ja kudoksen venyvyys ovat paljon heikompia. Näissä tapauksissa pienempi rasvamäärä on perusteltua ensimmäisessä siirrossa. Silloin ei tavoitella volyymiä, vaan enemmänkin kudoksen pehmentymistä ja verenkierron paranemista (rasvan kantasoluista muodostuu uusia verisuonia). Seuraavassa siirrossa on mahdollista saada volyymiä kasvatettua.

Rinnat turpoavat joka tapauksessa jo pelkästään rassaamisen vuoksi (lymfa- eli imunesteturvotus). Rasvassa oleva neste turvottaa myös. Enin nesteen aiheuttama turvotus häviää 3-4 viikossa. Rasvasta kuolee tyypillisesti noin 20 %, ja kuollut rasva imeytyy hyvin hitaasti kuukausien kuluessa pois. Lopullinen tulos on arvioitavissa vasta noin 4 kk kuluttua. Rasvansiirto voidaan toistaa aikaisintaan 3 kk kuluttua, mutta järkevämpää se on, kun edellinen siirto on rauhassa asettunut. Rasvaa voidaan siirtää niin monta kertaa kuin siirrettävää rasvaa riittää. Samasta kohdasta rasvaa on kuitenkin paljon vaikeampaa kerätä uudelleen, joten jos suunnitellaan kahta siirtokertaa, ottokohdat suunnitellaan näiden kertojen kesken.

Miksi WAL?

Imuteho vesisuihkutekniikassa on säädetty niin lempeäksi, että solut pysyvät hengissä. Tavanomaisessa rasvaimussa käytetään kaksi kertaa voimakkaampaa imua, jolloin rasvaa saadaan tehokkaammin irti, mutta suuri osa soluista kuolee. Kuolleen rasvan siirrossa ei ole mitään järkeä.

Mistä rasvaa otetaan?

Ottokohdalla ei näyttäisi olevan suurta merkitystä tarttumisen kannalta. Tärkeintä on, että rasvaa on riittävästi. Sopivia rasvan ottokohtia on esimerkiksi vatsanseutu, jenkkakahvat, pakaroiden ylä-ulkoneljännekset, reidet, reisien ratsupaikat, polvien sisäsyrjät. Mitä selkeämpi ja runsaampi ottokohta on, sitä paremmin ja nopeammin rasvaa saa kerättyä. 400 ml keräämisessä on jo kohtalaisesti työtä, ja jos rasvaa joudutaan keräämään useasta kohdasta, toimenpide on aikaavievä. 600 ml keräämiseen kuluu jo helposti 1-2 tuntia aikaa. Hyvin hoikalta ihmiseltä rasvan kerääminen on yleensä mahdotonta, ellei kyse ole aivan pienestä siirrosta esim. kasvoihin.

Rasvansiirto voidaan suunnitella tehtäväksi kahdessa tai jopa kolmessa eri sessiossa, jolloin volyymiä saadaan runsaammin. Silloin jätetään osa rasvanottokohdista suunnitellusti koskematta, koska arpiselta, aiemmin imetyltä alueelta rasva irtoaa huonommin kuin neitseellisestä paikasta.

Miten rasvan otto ja siirto tapahtuu?

Hyvin pieni rasvansiirto onnistuu paikallispuudutuksessa. Puudutteet ovat kuitenkin rasvasoluille myrkyllisiä. Siksi nukutus on suositeltavaa, jos pyritään maksimaaliseen tulokseen. Steriileissä leikkaussaliolosuhteissa ottokohdan ihoon tehdään 4-6 mm pituisia pieniä viiltoja yleensä 1-2/ottokohta, ja rintaan tehdään 1-3 pientä 2-3 mm reikää mahdollisimman huomaamattomiin paikkoihin. Kasvojen rasvansiirrossa kasvoihin tehdään vain pieniä noin 1 mm pistoreikiä. Vesisuihkurasvaimutekniikalla kerätty rasva siirretään pienempiin ruiskuihin. Rasva ruiskutetaan tiheästi ohuenohuina noroina rinnan ihonalaiseen rasvaan ja rintarauhasen alle sekä rintalihakseen. Haavat suljetaan pienillä sulavilla ompeleilla ja teipataan kiinni.

Entä jälkihoito?

Rasvan ottokohtiin tulee jämäkkä tukipuku, ja vyötärölle/vatsalle mahdollisesti säädettävä voimakkaampi leveä panta. Tukiasusteita pidetään yötä päivää 1-2 viikkoa, ja sen jälkeen vielä ainakin 1-2 viikkoa päivisin. Mitä löysempi iho, sen pidempään tekstiili on tarpeen. Rintojen alueelle ei suositella liivejä neljään viikkoon, koska pienikin puristus aiheuttaa painetta ja verenkierron heikkenemistä rinnoissa, jolloin rasvasiirteiden tarttuminen heikkenee. Samasta syystä ei saa nukkua kyljellään tai vatsallaan. Rinnat pidetään lämpiminä 4 viikkoa, jolloin verenkierto on mahdollisimman vilkasta. Hiilihydraattipitoista ruokaa suositellaan 4 viikon ajaksi siirron jälkeen (perunaa, pastaa, riisiä, tummaa leipää, hedelmiä). Paastoaminen tai laihduttaminen heikentää siirteen tarttumista. Lihominen ei ole tarpeen.

Kotiin pääsee samana päivänä voinnin mukaan, saattajan kanssa. Suihkuun saa mennä seuraavana päivänä. Haavateipit pidetään 2-3 viikkoa. Ne kuivataan suihkun jälkeen puhtaalla pyyhkeellä. Ompeleet sulavat itsestään. Kipua ja pieniä mustelmia esiintyy tavallisesti sekä siirrealueella (vähemmän) että rasvan ottokohdassa (enemmän), erityisesti liikkeelle lähtiessä tai nopeassa liikkeessä. Liikkua saa heti, mutta kovaa ponnistelua ja hikoilua on syytä välttää 2 viikon ajan infektioriskin vuoksi. Ensimmäisen 5 vrk:n aikana siirrealueella muodostuu pikkuruisia verisuonia, joiden muodostuminen voi häiriintyä jos rinnat heiluvat ja liikkuvat, eli silloin on otettava rauhallisesti. Tavallisesti kipulääkkeitä kuluu 1-7 vrk:n ajan. Sairasloman tarve riippuu imualueesta ja työn luonteesta, yleensä 1-7 päivää riittää. Jos toimenpide on kosmeettinen, sairausloma on palkaton.

Laajempi rasvaimu samassa yhteydessä?

Samassa yhteydessä voidaan rasvansiirron jälkeen tehdä laajempi rasvaimu, jos potilas niin haluaa. Esimerkiksi vatsanpeitteissä saattaa olla hyvinkin runsaasti rasvaa, josta siirretään vain pieni osa. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon se, että jos rasvaa tarvitaan mahdolliseen seuraavaan siirtokertaan, sitä kannattaa jättää jäljelle "varastoon".

Voiko rasvaa siirtää samalla useampaan paikkaan?

Voi. Tavallista on siirtää rasvaa rintojen siirron yhteydessä myös kasvoihin ja kämmenselkiin, miksei myös vaikka länkisääriin. Kasvoihin kerätään erityisen hienoa siirrettä, ja siirto tapahtuu 0,7-1 mm kanyylillä. Kasvoissa siirto kannattaa tehdä kerralla kaikille ikääntymisen myötä ohentuneille ja lommoontuneille alueille (mm. ohimot, kulmaluut, posket, silmänaluset, nenänpielet, suu ja suun ympärystä), jolloin saatetaan välttää kasvojenkohotus ja esim. alaluomileikkaus silmäpussien takia. Ohut WAL-tekniikalla kerätty siirre asettuu oman kokemukseni mukaan hyvin tasaisesti ja pehmeästi, enkä ole havainnut rasvamöykkyjä. Kasvojen rasvansiirrossa potilas nukutetaan siirron ajaksi, jolloin ei tarvita puudutteita. Pieniä paikallisia siirteitä esim. alaluomien alle voi tehdä paikallispuudutuksessa. Kasvot ovat siirron jälkeen turvoksissa 1-2 viikkoa, Sitä enemmän, mitä enemmän rasvaa on siirretty. Mustelmat esim. poskipäissä voivat pahimmillaan kestää jopa kuukauden päivät, mutta ne saa toki meikata piiloon. Jojottajalle en suosittele kasvojen rasvansiirtoa ainakaan isommalla volyymillä, koska lihoessa myös kasvot lihovat.

Pienten kyhmyjen, öljykystien ja/tai hyvänlaatuisten mikrokalkkien kehittyminen ajan mittaan on mahdollista myös järkeviä määriä siirrettäessä, mutta kyhmyt ovat pieniä ja satunnaisia, eivätkä sijaitse itse rintarauhasessa, vaan sen ulkopuolella. Ne tulevat esiin tyypillisesti vasta noin puolen - puolentoista vuoden kuluttua siirrosta. On tärkeää, että mainitset radiologille mammografian, ultraäänen tai rintojen magneettikuvauksen yhteydessä tehdystä rasvansiirrosta, jolloin radiologi ymmärtää, mistä muutokset voivat johtua. Pieni öljykysta tuntuu tyypillisesti ihon alla pienenä hernemäisenä nystermänä ja aiheuttaa syövänpelkoa, mutta on hyvänlaatuinen ja yleensä häviää hieromalla tai neulalla tyhjentämällä. Lue lisää rasvansiirtoon valmistautumisesta, jälkihoidosta ja mahdollisista ongelmista. 

Laihduttaminen ja liikunta

Urheilijat

Jos rasvansiirron jälkeen lihoo, solut paisuvat ja siirre paisuu. Laihtuessa solujen varastoima öljy vähenee ja solut pienenevät. Paljon urheilevalla ihmisellä kovennetun treenivaiheen myötä lihasmassa kasvaa ja rasvaprosentti pienenee, vaikka paino pysyisikin samana. Silloin rasvasta koostuvat rinnat pienenevät, mutta palautuvat treenivaiheen jälkeen rasvaprosentin palautuessa ennalleen. Hyvin hoikan, urheilevan naisen ei kannata lihottaa, ja sitten teetättää rasvansiirtoa, koska painon palautuessa hoikkaa normaalitilaan myös rintoihin siirretyt rasvasolut kutistuvat, ja tulos näyttää nollalta. Painon noustessa siirre tulee kyllä esiin rasvasolujen paisuessa, mutta jos se tapahtuu vasta vuosikymmenien päästä, se ei paljoa lohduta.

Aiotko laihduttaa?

Hoikalla, jolla on paikallisia rasvakertymiä, on siirretyssä määrässä 3 dl paljon pieniä rasvasoluja, kun taas lihavalla ihmisellä on samassa 3 dl määrässä vähemmän, mutta suurempia rasvasoluja. Siksi on viisaampaa laihduttaa ensin ja tehdä siirto vasta sen jälkeen, jolloin soluja saadaan siirrettyä paljon enemmän. Rasvaa pitää kuitenkin olla sen verran, että sen kerääminen on mahdollista lempeällä tekniikalla. Hyvin ohuesta rasvakudoksesta kerääminen voi olla mahdotonta.