Mitä rintojen rasvansiirolla voidaan korjata?

Rintaimplanttien poisto

Kun tiensä päähän tulleet, kapseloituneet tai rikkoutuneet implantit poistetaan, rinnat voivat jäädä ankeiksi, tyhjiksi pusseiksi. Yhdellä rasvansiirtokerralla voidaan korvata noin 200 ml implantteja vastaava volyymi. Jos implantit ovat 300 ml, rinnat pienenevät toki poiston ja rasvansiirron jälkeen, mutta lopputulema on paljon parempi kuin pelkän poiston jälkeen. Rasvansiirto on järkevintä tehdä implanttien poiston yhteydessä, koska silloin rasva pystytään siirtämään vanhan arven avauksen kautta tarkasti kontrolloituna eri kerroksiin, myös implanttikapselin ympärille, jolloin "täytekakkuun" saadaan lisää kerroksia. Rasvaa ei siirretä implanttionteloon, koska siellä ei ole verenkiertoa, ja onteloon siirretty rasva kuolee. Jos on todennäköistä, että rinnat jäävät roikkuviksi tai löysiksi (suuret implantit, venynyt iho), samalla voidaan tehdä nännien kohotus ja kuosin kiristys, jolloin rinnoista tulee napakammat ja nuorekkaammat. Omaa kudosta ei poisteta, vaan kaikki käytetään rintojen täytteenä. Todella venyneistäkin rinnoista saa tällä menetelmällä kivat. Pitkää ankkuriarpea ei tarvita. Nännien verenkiertoa tai tuntoa ei tällä menetelmällä riskeerata. Nämä potilaat ovat hyvin tyytyväisiä ja helpottuneita, ja ilo omista, pehmeistä rinnoista on suuri.

Implanttikomplikaation hoito (oireinen kapseloituminen, rikkoutuminen, tai muu vastaava ongelma) on arvonlisäverotonta kirurgiaa.

Kapselien poisto? Somekeskustelujen perusteella moni potilas uskoo, että kapselit pitää poistaa, kun implantit poistetaan. Kapseli on potilaan omaa (arpi)kudosta. Jos implantit ja kapselit poistetaan, implanttionteloon muodostuu laajat raakapinnat, jotka tarttuvat sattumanvaraisesti yhteen. Silloin ohentunut rinnan "kuori" voi vetäytyä rusinamaisesti ryppyyn ja arpeutua ikävään asentoon. Tällaista arpeutunutta tilaa on hyvin vaikea hoitaa, ja se voi vaatia useita perättäisiä rasvansiirtoja. Silti tulos voi jäädä vaatimattomaksi. Kapselien poisto on mielestäni aiheellista silloin, jos kapseloituneet implantit vaihdetaan uusiin, tai potilaan kudoksessa on epäily ALCL:stä (anaplastinen jättisolulymfoma). ALCL:n poissulkemiseksi riittää pieni pala kapselia patologille; koko säkkiä ei tarvitse poistaa. ALCL on niin harvinainen tauti, että kaikkien kapseleiden poisto varmuuden vuoksi ei ole mitenkään järkevää, kun hintana voi olla vaikea arpeutuminen ja krymppääntyminen. ALCL:n riski on noin 1:3000, kun taas tuikitavallisen rintasyövän riski on noin 1:10. Eihän rintojakaan poisteta varmuuden vuoksi, vaikka rintasyöpä on erittäin tavallinen tauti.

Rintaan jätetty kapseli pehmenee ja ohenee rasvansiirron myötä. Se saattaa jopa hävitä kokonaan, minkä olen todennut omin silmin, omalla potilaallani.

Kehityshäiriöt, erityisesti tubulaariset eli putkirinnat

Tubulaaristen rintojen tyyppipiirteitä ovat laajat, pulleat nännipihat, kehittymätön rintojen ala-sisäosa ja epäsymmetria. Epämuodostuman aste vaihtelee lievästä nännien pullotuksesta ja rinnan alaosan koveruudesta tilaan, jossa pieni rinta pullistuu ulos valtavasta nännipihasta, ja nännipihan ulkopuolella rintaa ei ole juuri lainkaan. Selkeän tubulaarisen epämuodostuman hoito on sairauden hoitoa, ei kosmeettista kirurgiaa. Aiemmin rintoihin tehtiin monimutkaisia kielekkeitä ja rauhasta ratkottiin laajasti, ja komplikaatiot olivat yleisiä. Lievemmissä tapauksissa tilaa korjattiin implantein. Implantit ovat kuitenkin ongelmalliset nuorilla naisilla, koska ne kapseloituvat herkemmin raskauksien ja imetyksen myötä, ja joka tapauksessa ne joudutaan vaihtamaan elämänkaaren aikana useammankin kerran. Nykyisin korjaamisessa käytetään rasvansiirtoa aina, kun mahdollista. Omakudossiirre on pysyvä ja pehmeä, ja rasvalla pystytään muokkaamaan rintoja paljon lempeämmin kuin avokirurgialla ja implantein. Koveraa ja tiukasti vetäytynyttä rinnan alaosaa ei välttämättä saa kerralla normaalin muotoiseksi, vaan voidaan tarvita kaksi, jopa kolmekin siirtoa. Rasvansiirrot räätälöidään potilaan toiveiden ja rintojen mukaan, ja kokenut kirurgi osaa arvioida toimenpiteiden määrän. Rasvan keräämisessä hyvä esteettinen silmä ja pitkä kokemus rasvaimusta ovat tarpeen, jotta keho pysyisi kauniina tai kaunistuisi.

Tubulaaristen nännipihojen korjaus on mielestäni siinä mielessä tärkeää, että pienempi ja napakampi nännipiha muuttaa jo itsessään rinnan muotoa olennaisesti nokkamaisesta pyöreämpään. Pelkkä nännipihojen korjaus auttaa riittävästi osaa potilaista. Toimenpide voidaan useimmiten tehdä paikallispuudutuksessa ja sopivassa lääkityksessä. Rasvansiirron yhteydessä se on järkevää tehdä samalla. Käytän tekniikkaa, jossa arpi pyritään minimoimaan, ja nännin tuntoa ja imetyskykyä ei häiritä.

Selkeästi tubulaaristen rintojen korjaus on arvonlisäveroton toimenpide.

Epäsymmetria

Noin 88 % rinnoista on epäsymmetrisiä. Epäsymmetria korjataan joko lisäämällä volyymiä pienempään rintaan tai pienentämällä suurempaa rintaa tai sekä että, ja korjaamalla nännit samalle tasolle ja saman kokoisiksi. Aikana ennen rasvansiirtoa pieneen rintaan laitettiin yleensä implantti, ja rinnat olivat aina eripariset, käyttäytyivät eri tavalla ja ikääntyessä epäsymmetria lisääntyi. Rasvansiirrolla pienempää rintaa voidaan suurentaa kuppikoko kerrallaan, ja toista rintaa voidaan kohottaa tai pienentää tavoitekoon mukaan. Täydellistä symmetriaa ei välttämättä koskaan saavuteta, mutta jos symmetria on riittävä ja rinnat ovat kauniit, ongelma poistuu. Rasvansiirrolla rakennettu rinta ikääntyy luonnollisesti, ja symmetria on pysyvämpi luonteeltaan kuin vierasesinettä eli implanttia käytettäessä.

Hankalan, haittaavan epäsymmetrian korjaus on arvonlisäverotonta kirurgiaa.

Pienirintaisuus tai rintojen kehittymättömyys

Rintojen kehittymättömyys on sekin sairaudeksi luokiteltava tila, joka tyypillisesti aiheuttaa monenlaista psyykkistä ongelmaa samoin kuin tubulaariset rinnatkin. Rinnattomuuteen liittyy valtava stigma siitä, ettei se saisi olla ongelma. On häpeällistä murehtia rintojen pienuutta tai puuttumista, kun on olemassa syöpää ja suuria, kunniallisempia ongelmia. Ongelmaa ei pidä kuitenkaan vähätellä, sillä se vie valtavasti energiaa ja pahimmillaan estää elämästä. Onnistunut korjaaminen puolestaan vapauttaa tuon energian elämiseen. Elämä on lyhyt ja ainutkertainen, ja on surullista, jos ihminen ajautuu sivuraiteelle sellaisen ongelman vuoksi, joka on korjattavissa. Rinnat voidaan korjata rasvansiirroin, kuppikoko per siirtokerta, jos vain rasvaa riittää. Jos rasvaa ei riitä kuin yhteen siirtokertaan, sillä saadaan kuitenkin paksumpi ja pehmeämpi kerros implanttien päälle, ja voidaan valita hieman pienemmät implantit.

Rinnattomuuden korjaaminen on arvonlisäverotonta kirurgiaa.

Imetyksenjälkeinen rintojen surkastuma / roikkuvat rinnat

Nämä potilaat ovat rasvansiirron eliittiä, sillä imetysten venyttämiin rintoihin rasvaa mahtuu hyvin. Rintojen raskausarville rasvansiirto tekee hyvää. Ne eivät häviä, mutta silenevät ja usein väri tasoittuu. Veltostuneisiin, roikkuviin (=ptoottisiin) rintoihin voi olla viisasta tehdä kuosinkiristys ensimmäisen rasvansiirron yhteydessä, koska massan lisääntyminen venyttää rintaa, ja painavammassa rinnassa nänni painuu alemmas. Kuosinkiristys tehdään rasvansiirron yhteydessä rauhasen tuntohermoja ja verenkiertoa säästävällä, turvallisella menetelmällä. Ryhdikkäämmässä kuosissa yksikin rasvansiirto tuo voimakkaamman ja näkyvämmän muutoksen. Valahtaneen rinnan kohotus implantilla vaatii suhteellisen suuren implantin, ja muoto voi jäädä roikkuvaksi pussiksi, jonka pohjalla on iso pallo. Selinmakuulla nämä pallot valuvat kainaloon. Pallojen asennus on helppoa, mutta muodonkorjaus vaatii esteettistä silmää ja taitoa.

Arpiset rinnat

Voimakkaasti arpeutuneissa ja esim. sädehoidetuissa rinnoissa verenkierto on hyvin heikko, ja arpisuus estää kudosta venymästä. Ensimmäinen rasvansiirto kuluu käytännössä kudoksen verenkierron elvyttämiseen ja arven pehmittämiseen, ja volyymiä saadaan tuskin lainkaan. Vasta verenkierron parannuttua ja kudoksen pehmennyttyä voidaan kerryttää volyymiä. Siirtokertoja tarvitaan enemmän kuin terveessä kudoksessa.

Arpeutumien hoito on arvonlisäverotonta kirurgiaa.

Ihovauriot

Rasvansiirto parantaa ihon laatua mahdollisesti rasvan kantasolujen tuoman verenkierron paranemisen ja kollageenisynteesin myötä. Raskausarpinen, ohut ja rypistyvä tai auringon vaurioittama iho näyttää siirron jälkeen paksummalta ja sileämmältä.

Rintasyövän jälkeen

Rasvansiirrolla voidaan korjata luonnollisesti myös kirurgisten toimenpiteiden kuten rinta(syöpä)leikkausten jälkitiloja. Poistettu rinta voidaan myös korjata usealla perättäisellä rasvansiirrolla. Jos iho on sädehoidon jälkeen kireä, rasvansiirrolla voi olla vaikeaa saada ainakaan kookasta rintaa aikaiseksi. Mutta jos iho on löysähkö ja varsinkin jos aluetta ei ole sädehoidettu, rinta voidaan saada aikaiseksi 2-6 siirrolla. Brava-menetelmällä rekonstruktiota voidaan jonkin verran nopeuttaa. Säästävästi leikatun rinnan rasvansiirto on mahdollista, mutta syövän uusiutumisriskin vuoksi toimenpidettä kannattaa harkita tarkkaan.

Rintarekonstruktio on arvonlisäverotonta kirurgiaa.

Laihduttaminen ja liikunta

Urheilijat

Jos rasvansiirron jälkeen lihoo, solut paisuvat ja siirre paisuu. Laihtuessa solujen varastoima öljy vähenee ja solut pienenevät. Paljon urheilevalla ihmisellä kovennetun treenivaiheen myötä lihasmassa kasvaa ja rasvaprosentti pienenee, vaikka paino pysyisikin samana. Silloin rasvasta koostuvat rinnat pienenevät, mutta palautuvat treenivaiheen jälkeen rasvaprosentin palautuessa ennalleen. Hyvin hoikan, urheilevan naisen ei kannata lihottaa, ja sitten teetättää rasvansiirtoa, koska painon palautuessa hoikkaa normaalitilaan myös rintoihin siirretyt rasvasolut kutistuvat, ja tulos näyttää nollalta. Painon noustessa siirre tulee kyllä esiin rasvasolujen paisuessa, mutta jos se tapahtuu vasta vuosikymmenien päästä, se ei paljoa lohduta.

Aiotko laihduttaa?

Hoikalla, jolla on paikallisia rasvakertymiä, on siirretyssä määrässä 3 dl paljon pieniä rasvasoluja, kun taas lihavalla ihmisellä on samassa 3 dl määrässä vähemmän, mutta suurempia rasvasoluja. Siksi on viisaampaa laihduttaa ensin ja tehdä siirto vasta sen jälkeen, jolloin soluja saadaan siirrettyä paljon enemmän. Rasvaa pitää kuitenkin olla sen verran, että sen kerääminen on mahdollista lempeällä tekniikalla. Hyvin ohuesta rasvakudoksesta kerääminen voi olla mahdotonta.