Rasvansiirtoon valmistautuminen

Leikkaukseen valmistautuminen, jälkihoito ja mahdolliset ongelmat

Tupakointi pitäisi lopettaa mieluiten kuukausia ennen toimenpidettä. Tulehduskipulääkkeet tulisi jättää pois 2 viikkoa ennen toimenpidettä, koska ne voivat aiheuttaa turhia verenvuotoja ja mustelmia. Samoin kalaöljykapselit, omega-3-6-rasvahappovalmisteet ja valkosipuli voivat aiheuttaa vuototaipumusta, ja ne suositellaan tauotettavaksi ainakin 4 viikkoa aiemmin. Tukevien lentosukkien pitäminen toimenpidepäivänä ja vielä 1-2 vrk sen jälkeen on suositeltavaa, ja aivan erityisesti, jos veritulppariski katsotaan esim. ylipainon tai e-pillereiden vuoksi kohonneeksi. Hanki polvipituiset tukisukat, kompressiosukat, juoksusukat tai paksut lentosukat, ja varmista, että ne ovat niin napakat, että ne on suorastaan vaikeaa vetää jalkaan. Jos ne sujahtavat helposti, niistä ei ole mitään hyötyä. Kompression on oltava napakka, mutta sukka ei saa puristaa rengasmaisesti polvitaipeesta!

Kaikille yli 30-vuotiaille naisille (ja nuoremmillekin, mikäli lähisuvussa on rintasyöpää nuorella iällä) tehdään mammografia ja ultraääni ennen rintojen rasvansiirtotoimenpidettä. Myös perusverikokeet tarkistetaan ennen isompaa rasvansiirtoa. Lähetteet saa edeltävällä vastaanottokäynnillä.

Mitä riskejä toimenpiteeseen liittyy?

Rasvansiirto on osoittautunut 12 vuoden aikana hyvin turvalliseksi toimenpiteeksi. Vakavia komplikaatioita ei ole ollut ainoatakaan n. 800 rasvansiirtotoimenpiteessä eikä yli 2000 rasvaimutoimenpiteessä, mukaan lukien jopa 10 litran rasvaimut. On kuitenkin tärkeää, että potilas on tietoinen riskeistä, jotka voivat liittyä toimenpiteisiin.

Infektio / haavatulehdus: Ennaltaehkäisevää antibioottikuuria käytetään yleisesti isomman (rintojen) rasvansiirron aikana suoraan suoneen ja sen jälkeen kuuriluonteisesti suun kautta. Ihon on oltava kunnossa leikkaukseen tullessa, ei esimerkiksi tulehtuneita lävistyksiä, märkiviä finnejä, erittävää ihottumaa tai ihokarvojen ajelun jälkeistä märkänäppylää. Toistaiseksi infektioita on ollut vain 2, ja ne ne ovat hoituneet suun kautta antibioottikuurilla.

Mustelmat: Mustelmaisuus on tavallista sekä ottokohdassa että siirrealueella, mutta ne häviävät useimmiten 2 viikossa.

Tuntohäiriöt / tunnottomuus: Hermot kulkevat ihonalaisessa rasvassa ja saattavat venyttyä (harvoin katketa) toimenpiteen yhteydessä. Ensimmäisten viikkojen aikana ihotunto voi olla toimenpidealueella alentunut, erityisesti rasvan ottokohdassa. Tunnottomuusvaihetta seuraa yliherkkä vaihe, jolloin iho voi olla hipaisuarka 1-3 viikkoa, mutta tunto normalisoituu viikkojen - kuukausien kuluessa yleensä normaaliksi. Rasvansiirron jälkeen rinnoissa tuntohäiriöt ovat erittäin harvinaisia, eikä siirto vaikuta imetykseen.

Epätasaisuus rasvan ottokohdassa: Ainoastaan laihduttamalla rasvakerros ohenee absoluuttisen tasaisesti. Imemällä rasva irtoaa eri tavalla eri paikoista, ja varsinkin arpisilla alueilla tai hyvin tiiviissä, sidekudoksisessa rasvassa irrottelu on työläämpää ja rasva irtoaa huonommin. Tulos on tasaisempi, jos iho on paksu ja kimmoisa. Jos iho on lähtötilanteessa epätasainen (selluliitti tai raskausarpinen, löysä vatsa), se ei yleensä muutu imun myötä paremmaksi. Ohuen (ikääntyneen) ihon alta vähäinenkin epätasaisuus näkyy helposti. Nuoressa, kiinteässä kudoksessa epätasaisuus on hyvin epätodennäköistä.

Ihon ryppyisyys: Ikä, mahdollinen tupakointi ja perimä (taipumus raskausarpiin) vaikuttavat siihen, miten iho vetäytyy rasvaimun jälkeen. Kimmoisa paksu iho, jossa on runsaasti kollageenia ja elastiinia, vetäytyy paremmin kuin jo valmiiksi rypistyvä, ohut iho. Hyvin suuren ja paksun rasvamäärän poisto yhdestä kohtaa lisää epätasaisuuden ja ryppyisyyden riskiä.

Veritulppa: Alaraajan laskimoverihyytymä, joka voi ajautua keuhkovaltimoihin tukkien niitä. Pyritään ehkäisemään tukevilla hoitosukilla/lentosukilla ja tarvittaessa Klexane-injektioin. Potilaat lähtevät niin nopeasti lyhyehkön toimenpiteen jälkeen liikkeelle, että tulppariski on pieni.

Rasvaembolia: Rasvaa joutuu verisuonen sisään ja siten verenkiertoon. Rasva voi päätyä esim. keuhkoverenkiertoon ja aiheuttaa pienten keuhkovaltimoiden tukkeutumista. Hoidetaan sairaalassa tarvittaessa hengitystä tehostamalla. Rasvaembolia on suhteellisen tavallinen esim. reisiluun murtuman yhteydessä, jossa luusäleet rikkovat kookkaita verisuonia ja luuytimen rasvaa joutuu verenkiertoon. Rasvansiirrossa riski on hyvin pieni, koska siinä käytetään tylppäkärkistä siirtokanyyliä, jolla on vaikeaa päästä verisuonen sisälle. Toistaiseksi potilaillani (yli 1000 rasvansiirtoa ja monta tuhatta rasvaimua) ei ole ollut yhtäkään rasvaemboliaa.

Mahdolliset myöhäisongelmat?

Jos rintaan siirretään liikaa rasvaa ja se muuttuu kovin pinkeäksi ja kireäksi, rasvasolujen verenkierto häiriintyy ja tarttuvuus on heikompaa. Ilman verenkiertoa jäänyt rasvasiirteen osa kuolee ja voi muodostaa öljykystia tai pieniä pahkuroita ja kalkkeutumia. Kalkit näkyvät mammografiassa pieninä hyvänlaatuisina kalkkeutumina, jotka sijaitsevat ihonalaisessa rasvakerroksessa tai rintarauhasen alla rintalihaksessa. Ne ovat erotettavissa pahanlaatuisista, epäilyttävistä kalkeista juuri sijaintinsa ja ulkonäkönsä perusteella. Kalkkeja tulee herkimmin arpiseen ja huonokuntoiseen kudokseen. Öljykystat ilmaantuvat useimmiten vasta 1-2 vuotta toimenpiteestä, ja tuntuvat pinnallisena nasturana rinnassa. Ne eivät ole vaarallisia, ja kystan voi punktoida pois. Tiiviistä nasturoista voidaan joutua ottamaan varmuuden vuoksi neulanäyte. Toistaiseksi tällaisia kovia nasturoita on ollut yhdellä potilaalla sadasta, ja pieniä öljykystia 7:llä sadasta.

Joka kymmenes nainen sairastuu elämänsä aikana rintasyöpään. Rintasyöpäriskin kohoamisesta ei ole saatu näyttöä, ja rasvansiirtoa tehdään ympäri maailman. Useat suomalaiset plastiikkakirurgit hoitavat myös rintasyöpää, ja olemme yhtä mieltä siitä, että terveiden rintojen suurennuksessa rasvaa tulee siirtää vain rintarauhasen päällä olevaan rasvakerrokseen ja rintarauhasen alla olevaan lihaskerrokseen, ei itse rauhaskudokseen. Myöhemmin mammografiaa tehdessä tulee aina mainita, että rintoihin on tehty rasvansiirto.

Entä jälkihoito?

Rasvan ottokohtiin tulee jämäkkä tukipuku, ja vyötärölle/vatsalle mahdollisesti säädettävä voimakkaampi leveä panta. Tukiasusteita pidetään yötä päivää 1-2 viikkoa, ja sen jälkeen vielä ainakin 1-2 viikkoa päivisin. Mitä löysempi iho, sen pidempään tekstiili on tarpeen. Rintojen alueelle ei suositella liivejä neljään viikkoon, koska pienikin puristus aiheuttaa painetta ja verenkierron heikkenemistä rinnoissa, jolloin rasvasiirteiden tarttuminen heikkenee. Samasta syystä ei saa nukkua kyljellään tai vatsallaan. Rinnat pidetään lämpiminä 4 viikkoa, jolloin verenkierto on mahdollisimman vilkasta. Hiilihydraattipitoista ruokaa suositellaan 4 viikon ajaksi siirron jälkeen (perunaa, pastaa, riisiä, tummaa leipää, hedelmiä). Paastoaminen tai laihduttaminen heikentää siirteen tarttumista. Lihominen ei ole tarpeen.

Kotiin pääsee samana päivänä voinnin mukaan, saattajan kanssa. Suihkuun saa mennä seuraavana päivänä. Haavateipit pidetään 2-3 viikkoa. Ne kuivataan suihkun jälkeen puhtaalla pyyhkeellä. Ompeleet sulavat itsestään. Kipua ja pieniä mustelmia esiintyy tavallisesti sekä siirrealueella (vähemmän) että rasvan ottokohdassa (enemmän), erityisesti liikkeelle lähtiessä tai nopeassa liikkeessä. Liikkua saa heti, mutta kovaa ponnistelua ja hikoilua on syytä välttää 2 viikon ajan infektioriskin vuoksi. Ensimmäisen 5 vrk:n aikana siirrealueella muodostuu pikkuruisia verisuonia, joiden muodostuminen voi häiriintyä jos rinnat heiluvat ja liikkuvat, eli silloin on otettava rauhallisesti. Tavallisesti kipulääkkeitä kuluu 1-7 vrk:n ajan. Sairasloman tarve riippuu imualueesta ja työn luonteesta, yleensä 1-7 päivää riittää. Jos toimenpide on kosmeettinen, sairausloma on palkaton.