Kasvojen rasvansiirtoon valmistautuminen

Leikkaukseen valmistautuminen, jälkihoito ja mahdolliset ongelmat

Tupakointi ja kaikki nikotiinituotteet estävät verisuonten kasvua, mikä johtaa solujen massakuolemaan. Ne tulisi lopettaa viimeistään 3 kk ennen siirtoa. Tupakoitsijalle on aivan turhaa tehdä rasvansiirtoa. 

TOIMENPITEESEEN VALMISTAUTUMINEN

Jätä kaikki omega-rasvahappovalmisteet (erityisesti kalaöljykapselit) ja runsas valkosipulin syönti tauolle viimeistään yksi kk, mieluiten kaksi kk ennen toimenpidettä (aiheuttavat verenvuotoa ja mustelmia). Myös runsas rasvaisen kalan syönti altistaa mustelmille. Vältä samasta syystä tulehduskipulääkkeitä 2 viikkoa ennen. Suosittelen syömään parsakaalia ja muita K-vitamiinipitoisia vihanneksia noin kuukauden ajan ennen toimenpidettä. Arnica-voidetta (mm. luontaistuotekaupoista ja joistakin apteekeista) suosittelen hieromaan kauttaaltaan siirrealueille joka päivä viikon ajan ennen toimenpidettä. Sitä voi käyttää myös jälkikäteen. Jos Sinulla on poikkeuksellinen vuototaipumus (hyvin runsaat kuukautiset, herkästi mustelmia, haavat tihuttelevat pitkään), informoi siitä etukäteen. Jotkut potilaat hyötyvät Caprilon-lääkityksestä toimenpiteen yhteydessä.

Hanki napakat polviin asti ulottuvat tukisukat ehkäisemään laskimoveritulppaa ja tukitekstiilihoitajan kautta rasvan ottokohtaan sopiva tukitekstiili. Jos rasvaa otetaan polvien sisäsyrjältä, pitkät tiukat stay-up-sukat ovat tarpeen. Tekstiilin pitää ulottua reilusti imualueen ulkopuolelle. Jos laboratoriokokeita määrätään otettavaksi, hoida asia n 1 kk ennen toimenpidettä ja tuo vastaukset tullessasi. Jos vastauksissa on jotakin poikkeavaa, informoi henkilöä, jonka kanssa sovit leikkausaikataulun (leikkauskoordinaattori).

Jos käytät muutenkin botuliinia, hoidata kasvosi niin, että vaikutus on voimassa toimenpiteeseen tullessa ja ainakin kuukauden sen jälkeen. Botuliini (Botox, Azzalure, ym.) rauhoittaa lihasliikkeitä, jolloin siirretty rasva pysyy rauhassa paikallaan ja verisuonittuu paremmin.

Varaudu 10 vrk-2 viikon voimakkaaseen turvotukseen ja mustelmiin. Ainakin 5 vrk:n ajan toimenpiteen jälkeen pitäisi välttää kasvojen turhaa liikuttelua, eli syödä sosemaista ja puhua ja ilmehtiä niin minimaalisesti kuin mahdollista.

JÄLKIHOITO

Kasvot turpoavat voimakkaasti, ja pahin turvotus kestää viikon-kaksi. Runsaat mustelmat pidentävät turvotusaikaa, joten niiden ennaltaehkäisy on viisasta. Töihin ja ihmisten ilmoille saa mennä heti kun kehtaa. Turvotusta voi selittää vaikka antibiootti- tai ihovoideallergialla ;)

Suihkuun saa mennä seuraavana päivänä, ja haavat saavat kastua. Rasvan ottokohtien haavojen päällä olevat teipit painellaan puhtaalla pyyhkeellä kevyesti kuiviksi. Niissä on sulava hento ommel, jota ei tarvitse poistaa. Ottokohtien pistoaukoista saattaa jälkikäteen tihkua verensekaista nestettä 1-2 päivän ajan. Se ei ole vaarallista, ja nesteen paineleminen ulos nopeuttaa toipumista. Teipit saavat olla paikallaan kasvoissa 4 vrk ja ottokohdissa 2-3 viikkoa. Kasvoissa olevia tussijälkiä saa poistaa vasta 4-5 vrk:n kuluttua rasvaamalla höyhenenkevein sormin (millä tahansa ihovoiteella tai esim. Arnica-voiteella). Vältä kaikkea siirrealueiden liikuttelua noin 5-6 vrk:n ajan. Sinä aikana siirteeseen kasvaa hentoja verisuonia, ja suonten kasvu häiriytyy, jos kohde liikkuu vähän väliä. Pureskeleminen, puhuminen, nauraminen ja kaikki kasvojen liikuttelu kannattaa rajoittaa minimiin 5 vuorokaudeksi. Suun seutu on jatkuvasti pienessä liikkeessä, ja siksi suun alueelle rasvaa tarttuu heikommin kuin esimerkiksi poskiin. Rasvasiirre on hyvin herkkä paineelle ja kylmälle. Paine siirtää rasvaa pois toivotulta alueelta ja estää verenkiertoa, joten siirre on helppo tuhota esim. makaamalla sen päällä. Selällään nukkuminen on suositeltavaa ainakin 2 viikon, mutta mieluummin kuukauden ajan. Varmuuden vuoksi voi olla hyvä virittää tarrapapiljotit korvien päälle tai teipata pienet legopalikat kylkiin, jotta herää kyljelleen kääntyessään. Polvitaipeiden alle voi rullata ison peiton makkaraksi, jolloin kyljelleen kääntyminen on vaikeampaa. Sängyn yläpäätä voi myös kohottaa ja nukkua loivassa rantatuoliasennossa; se helpottaa turvotusta. Turpeita alueita ei saa hoitaa kylmällä - se heikentää verenkiertoa ja aiheuttaa painetta. Pitkät, tuntikausien lenkit kylmässä ulkoilmassa kannattaa jättää kuukaudeksi. Rasvasiirteen tarttumista edistää hiilihydraattipitoinen ruoka (tumma leipä, riisi, peruna, pasta, hedelmävälipalat). Paastoaminen ja laihduttaminen on vahingollista ainakin kuukauden ajan, mutta lihominen ei ole tarpeellista. Viikon kuluttua voi liikkua ja touhuta normaalisti, mutta hikitreeni on sallittua infektioriskin vuoksi vasta kahden viikon kuluttua. Tukitekstiiliä kannattaa pitää kaksi viikkoa, ja kauemminkin saa pitää, jos ottokohta on tärinäarka (esim. jalat kävellessä). Ottokohdissa voi olla tuntohäiriöitä useiden kuukausien ajan, ja tunnon normalisoituminen voi viedä vuoden. Ottokohtien pikkuruiset arvet kannattaa suojata auringolta suojavoitein tai vaattein kunnes ne ovat vaalenneet huomaamattomiksi (jopa vuoden ajan).

KOMPLIKAATIOISTA

Kirurgiaan ja nukutukseen liittyvät mahdolliset komplikaatiot koskevat kaikkia toimenpiteitä. Infektiot ovat rasvansiirroissa hyvin harvinaisia, samoin isommat verenvuodot ja veritulppa. Mustelmia voi tulla, ja herkästi vuotavilla paksumpiakin verenpurkaumia, joiden häipyminen vie jopa 3 viikkoa. Tällainen raju mustelma voi jättää kasvoihin punasolujen rautapigmenttiä, joka näkyy ihossa hieman tummenpana läikkänä kuukausia, kunnes se hiljalleen häviää. Pelottavin mahdollinen komplikaatio on rasvan joutuminen verisuonen sisään. Suonensisäinen injektio voi tukkia esim. silmänpohjavaltimon ja johtaa sokeutumiseen. Se on hyvin harvinaista, ja mahdollista myös täyteaineita injisoitaessa. Käytän aina tylppäkärkistä rasvansiirtokanyyliä, joka ei puhko verisuonia. Rasvaa ei pusketa kudokseen paineella, vaan se lasketaan injektorista ilman painetta kanyyliä ulospäin vedettäessä. Neulaa käytän vain ihonsisäisissä injektioissa (pintarypyt), en ihon alla.

Erityisongelmat:

Ruusufinnistä kärsivillä potilailla rasvansiirto voi ärsyttää ja pahentaa tautia. Syy on epäselvä, mutta osasyynä voi olla se, että ihon verisuonitus vilkastuu solusiirron myötä. Ruusufinnipotilaalla ihon verisuonten toiminta on muutenkin poikkeavaa. Rasvansiirto on mahdollista tehdä ja rasva tarttuu näillä potilailla normaalisti, mutta on viisasta rajoittaa siirto ensimmäisellä kerralla pienemmille alueille eikä heti koko kasvoihin. Ruusufinnipotilaat voivat hyötyä ihon laajasta käsittelystä ns. pintabotox-hoidolla, jossa botuliinia injisoidaan pinnallisesti ihon sisään oireileville alueille (posket, otsa, nenä, leuka). Se ilmeisesti salpaa hermo-verisuoniliitoksia, jolloin punoitus- ja tulehdusreaktio ei käynnisty. Samaan pyritään KTP-laserilla, jolla voidaan hävittää kasvoista verisuonilaajentumia ja punoittavia alueita.

Aknepotilailla tuoreessa aknessa rasvansiirtoa ei pidä tehdä, mutta myöhemmin aknearpien hoidossa siirrosta on todennäköisesti hyötyä. Parhaat tulokset saadaan myöhäisvaiheessa, jos arpialueet ovat jo ohentuneet ja pehmentyneet. Sen sijaan tuoreemmat, kiinteät ja paksut arvet tyypillisesti pehmenevät rasvansiirron myötä, mutta se ei välttämättä näy päällepäin, se vain tuntuu sormeen. Vaikea aknen jälkitila on vaikea hoitaa tälläkään menetelmällä. Monet aiemmat hoidot ovat voineet arpeuttaa ihoa entisestään, eikä yhdellä rasvansiirrolla saada ihmeitä aikaan. Ensimmäisen siirron hyöty voi olla se, että vaikeasti arpinen kudos elpyy ja pehmenee, kun sen verenkierto paranee. Vetäytyneiden, syvien kuoppien näkyvä muutos vaatii yleensä kaksi tai useampia siirtoa.

Myös muiden arpien hoidossa ensimmäisen siirron hyöty on tyypillisesti arven pehmeneminen, kiristyksen väheneminen ja verenkierron vilkastuminen. Arven ulkonäön olennainen paraneminen edellyttää yleensä kahta tai useampaa siirtoa. Arpialueella ihon verenkierto on tervettä ihoa heikompi, ja rasva tarttuu siksi arpialueelle heikommin. Kun arven verenkierto on parempi siirron jälkeen, rasvan tarttuvuus paranee seuraavan siirron yhteydessä. Aiemmat leikkaukset kuten facelift aiheuttavat arpisuutta ihon alla, ei vain näkyvien arpien alueella. Mitä enemmän leikkauksia on tehty ja varsinkin jos niihin on liittynyt komplikaatioita, sitä arpisemmat ovat kudokset, ja sitä heikommin rasvasiirre tarttuu. Arpikudoksessa rasva myös leviää ja tasoittuu huonommin. Ohuessa, kireän arpisessa kudoksessa ei välttämättä saada mitään näkyvää tulosta useammallakaan siirrolla.

Täyteaineet estävät rasvan tarttumista, joten täytteiden kannattaa antaa rauhassa sulaa pois ennen siirtoa. Alaluomien alueella täyteaineen häviäminen voi viedä vuosikausia! Siksi ei ole järkevää kokeilla ensin täyteaineella, miltä alaluomet näyttäisivät, ja sitten tehdä se rasvalla. (Täyteaineita voi liuottaa pois hyaluronidaasi-entsyymillä, jota ruiskutetaan täyteaineeseen. Entsyymi voi aiheuttaa vaikean allergisen reaktion, jopa anafylaksian, josta syystä liuotukseen ei pidä lähteä kevein perustein.) Täyteaineita on tietysti juuri siellä, mihin rasvaakin haluaisit. Täytteeseen siirretyt rasvasolut tukehtuvat, ja kun loppukin täyteaine hiljalleen häviää, juuri näillä tärkeillä alueilla tulos on heikompi kuin muualla. Toisekseen täyteaineissa voi muhia bakteereita, jotka saattavat aktivoitua rasvansiirron myötä ja aiheuttaa hankalahoitoisen infektion. Pysyvät täyteaineet (ulkomailta) voivat aiheuttaa dramaattisia vierasesinereaktioita vuosien päästä. Rasvansiirto ja verenkierron vilkastuminen voi aktivoida tällaiseen aineeseen liittyvän vierasesinereaktion. Kerro siis lääkärillesi, jos Sinulle on joskus injisoitu muuta kuin hyaluronihappoa (esim. Dermalivea), vaikka siitä olisi yli 10 vuotta aikaa.