Abdominoplastiaan valmistautuminen

Leikkaukseen valmistautuminen, jälkihoito ja mahdolliset ongelmat

Kaikkeen kirurgiaan liittyy kirurgisia riskejä, kuten verenvuoto, infektio, lymfanestekertymä eli seroma, haavanparanemis- ja arpiongelmat, veritulppa ja anestesiakomplikaatiot. Navan ja bikiniarven välissä olevan ihon tunto jää yleensä alentuneeksi. Tupakointi ja kaikki nikotiinituotteet tulisi lopettaa viimeistään 2 kk ennen leikkausta komplikaatioriskien pienentämiseksi.

Verenvuototaipumukseen voi potilas itse vaikuttaa välttämällä ainakin kuukauden (mieluiten 2 kk) ajan ennen leikkausta omega-rasvahappoja, kalaöljykapseleita ja runsasta valkosipulinsyöntiä ja kahden viikon ajan tulehduskipulääkkeitä (Aspirin, Disperin, Burana, Ketorin, Voltaren etc.). Parasetamoli on sallittu. K-vitamiinitankkaus (parsakaali, lehtikaali, pinaatti) on hyväksi ennen leikkausta. Veriarvojen on oltava kunnossa leikkaukseen tullessa. Niiden tarkistamiseksi annetaan konsultaatiossa lähete verikokeisiin. Jälkivuotoriskin vuoksi potilas viettää aina yön sairaalassa. Raju laihduttaminen juuri ennen leikkausta ei ole hyväksi, vaan ravitsemuksen tulisi olla normaalia leikkausta edeltävinä päivinä.

Infektion välttämiseksi ihon on oltava kunnossa, eikä ihokarvoja tule ajella ainakaan 2 viikkoon ennen leikkausta. Leikkauksessa annetaan antibioottiannos suoneen. Haavatulehdus hoituu yleensä paikallishoidoin ja antibiootein. Vakavat infektiot ovat harvinaisia.

Anestesia: Toimenpide tehdään nukutuksessa tai epiduraalipuudutuksessa. Allekirjoittanut tekee leikkaukset mieluiten epiduraalipuudutuksessa, koska siinä vältetään nukutukseen liittyvät riskit (potilas hengittää itse ja pystyy puhumaan) ja kivun hoito on tehokasta myös leikkauksen jälkeen (kipupuudutus seuraavaan aamuun saakka), veritulppariski on olennaisesti pienempi, lihaskalvon napakkuuden arviointi on helpompaa (kun potilas voi pyydettäessä jännittää vatsaansa nostamalla päätään), vointi on heti leikkauksen jälkeen parempi ja potilas lähtee nopeammin liikkeelle. Epiduraali saattaa kuulostaa pelottavalta, mutta jälkikäteen potilaat kertovat, että se oli paljon mukavampaa, kuin osasi kuvitella. Toistaiseksi ketään ei ole jouduttu kesken vatsanpeiteleikkauksen nukuttamaan. Epiduraalin pistää taitava ja hyvin kokenut anestesialääkäri. Epiduraalin lisäksi annetaan suoneen rauhoittavaa lääkitystä, ja potilas saa itse valita, onko hereillä, heräteltävissä vai kevyessä unessa. Potilas ei itse näe leikkausta, vaan rintojen tasossa edessä on laaja leikkausliina. Epiduraalikatetri jätetään potilaalle yön yli ns. kipuepiduraaliksi, mikä helpottaa huomattavasti kipua ja liikkeellelähtöä. Pää pysyy selvempänä, kun ei tarvita hyvin voimakkaita huumaavia kipulääkkeitä.

Veritulppa: Pyritään estämään välttämällä nukutusta, pitämällä lento- tai tukisukkia (hanki etukäteen ja laita jalkaan jo aamulla leikkaukseen tullessa) ja harkinnan mukaan minihepariini-injektioilla. Voi oirehtia alaraajan turpoamisena ja pohjekipuna tai veritulpan edetessä keuhkoihin hengenahdistuksena ja sydämentykytyksenä. Se on harvinainen epiduraalitoimenpiteen jälkeen, mutta yleisempi suuren tai useita tunteja kestävän nukutusleikkauksen jälkeen. Tärkein ennaltaehkäisy on nopea liikkeellelähtö leikkauksen jälkeen.

Lymfanestekertymän (seroma) välttämiseksi vatsanpeitteet ommellaan pohjaansa kiinni jolloin isoa onteloa ihon ja lihaskalvon väliin ei jää ja nestekertymää tulee hyvin harvoin. Laaja kylkien imu lisää hiukan seroman riskiä. Seroma tuntuu hyllyvänä ja liikkuvana nestekertymänä alavatsalla. Jos seroma tulee, sitä punktoidaan tarpeen mukaan kontrollikäyntien yhteydessä. Toimenpide on yleensä kivuton, koska arven seutu on alkuun tunnoton. Lymfaturvotus (kiinteähkö turpeus alavatsalla leikkaushaavan yläpuolella) on tavallista, ja menee itsestään ohi viikkojen kuluessa. Kankeaan ja hitaasti sulavaan turvotukseen voi hakea apua lymfaterapiasta jo 2 viikon kuluttua leikkauksesta, mutta useimmat eivät sitä tarvitse. Turvotusta pahentaa seisoskelu ja istuskelu pitkiä aikoja kerrallaan. Makuuasento helpottaa sitä. Vatsanpeitteitä voi sivellä ja taputella keskialueelta kohti kylkiä ja pyrkiä näin ohjaamaan lymfaa kylkiä kohti. Lymfa ei pääse virtaamaan normireittiä kohti nivusia arven vuoksi, ja lymfan täytyy löytää uudet reitit.

Suihkuun saa mennä jo ensimmäisenä päivänä leikkauksen jälkeen, mutta voi mennä vasta toisenakin päivänä. Aikuinen kaveriksi ja suihkujakkara mukaan ensimmäisellä kerralla. Haavateippejä ei poisteta. Ne kuivataan puhtaalla pyyhkeellä painelemalla suihkun jälkeen. Saunaan saa mennä aikaisintaan 2 viikon kuluttua ja vasta jälkitarkastuksen jälkeen.

Haavat paranevat normaalisti 2-3 viikossa. Ompeleet ovat sulavia piilo-ompeleita, eivät poistettavia tikkejä. Pitkässä haavassa voi olla paikoitellen hitaammin paranevia alueita. Tupakoitsijalla haavaongelmat ovat yleisiä. Sulavat ompeleet sulavat 1-4 kk:ssa. Sulamisvaiheessa (vielä kuukausien kuluttua) ne voivat joskus aiheuttaa ärsytystä arven seudussa. Punoittava finnimäinen kohouma kannattaa avata puhtaalla neulalla, tyhjentää ja suihkuttaa ja kuivatella. Kuivumista voi nopeuttaa 3% vetyperoksidiliuoksella tai muulla desinfiointiaineella. Pikku haava kannattaa jättää kuivumaan ja rupeutumaan rauhassa, koska se paranee kuivan ruven alla eikä vaadi erityistä hoitoa. Kuivan ruven liottelua kannattaa välttää.

Navassa on yleensä alkuun rasvataitos, joka vaihdetaan päivittäin suihkun yhteydessä noin 5 vrk:n ajan. Suihkun jälkeen, ennen uuden rasvataitoksen asettamista navan annetaan rauhassa kuivua, ja sinne suihkautetaan Septidiniä tai Fucidin-voidetta. Viiden päivän kuluttua rasvasiteen voi jättää pois ja napa jätetään kuivaksi ilmastoitumaan. Kostea napa on hyvä kuivata suihkun jälkeen vaikka varovaisesti pyyhkeennurkalla tai sideharsotaitoksella painelemalla ja föönillä puhaltaen. Navan suhruisuus alkuvaiheessa on tavallista, erityisesti jos napa on syvä. Jos napa on punoittava ja arka vielä 5 vrk:n jälkeen, suosittelen jatkamaan normaalin suihkun ja puhdistuksen lisäksi Septidin-suihketta aamuin illoin tai Fucidin-voidetta 1-2 kertaa päivässä jälkitarkastukseen saakka.

Arpihoito: Haavat ja arvet tuetaan ihonvärisin Micropore-teipein ainakin 3 kk, jotta ne eivät venyttyisi ja leviäisi. Alavatsan pitkässä arvessa suosittelen käyttämään 5 cm leveää teippiä. Valkoinen vastaava teippi allergisoi herkemmin, älä osta sitä! Ruskeaa (ihonväristä) Micropore-teippiä voi ostaa edullisesti netistä, koska apteekeista sen löytäminen voi olla vaivalloista. Sitä myy mm. Hoivankare.fi sekä Edis.fi. Leikkauksen yhteydessä laitettu teippi saa olla rauhassa jälkitarkastukseen saakka. Sen jälkeen teipit vaihdetaan viikon välein, ja silloin voi saunoa ja pestä arpialueen kunnolla, ja rasvatakin jos haluaa. Vasta täysin kuivuneelle ja parantuneelle arvelle laitetaan ohuelti ja kapeasti arpihoitoon tarkoitettua silikonigeeliä (apteekista: Scar-Ban, Kelo-Cote, Tricanix, etc), ja sen kuivahdettua teippi päälle. Teipatessa arpi pidetään mahdollisimman löysänä, eli hieman etukumara asento jalat koukussa. Jälkihoidossa silikonigeelin käyttö on suositeltavaa vielä kuukausien ajan teippihoidon päätyttyäkin varsinkin, jos on taipumusta arpien liikakasvuun (arvet paksuuntuvat ja pysyvät punoittavina tai liilahtavina). Arvet tulee suojata auringolta (myös napa!), kunnes ne ovat vaalenneet eli ainakin vuoden ajan. Suojakertoimiltaan 50 aurinkosuojahuulipuikko on kätevä. Punertava, keskeneräinen arpi pigmentoituu auringossa tummaksi, ja suojaamaton napa pigmentoituu likaisen näköiseksi.

Liikkuminen: Sängystä nousu ja makuulle meno on hyvä harjoitella ennen leikkausta. Kun tekniikan oppii etukäteen, on paljon helpompi lähteä liikkeelle leikkauksen jälkeen.

Makuulle meno: Istu sängyn reunalla tukevasti. Supista napaa kohti selkärankaa (voit myös jännittää vatsan samalla tavalla kuin oksentaessa) ja pidä näin "vatsa napakasti paketissa". Käy kyljelleen makuulle käsin tukien ja nosta vasta kyljellesi päästyäsi jalat sänkyyn vuorotellen. Rentouta vatsa. Älä heittäydy istuma-asennosta suoraan selällesi - silloin tunnet miten vatsassa kiristää ja sattuu ja ompeleet voivat leikata läpi diastaasialueella ja tulos huononee!

Istumaan nousu: Vedä napa kohti selkää tai jännitä vatsa kuin oksentaessa. Käy kyljellesi. Työnnä kyynärpäillä ja käsin itseäsi istumaan, ja laske samalla jalkoja sängynreunan yli. Laske jalat hallitusti alas ja työnnä samalla ylävartalo pystyyn. Pidä koko ajan vatsa supistuneena eli napa vedettynä kohti selkää. Älä ponnahda suoraan selinmakuulta ylös!

Pyri kävelemään selkä suorana mahdollisimman pian leikkauksen jälkeen. Kävellä saat vapaasti. Kävele postilaatikolle, talon ympäri, korttelin ympäri ja pidempää lenkkiä heti kun jaksat. Kova ponnisteleminen on kiellettyä 4-6 viikon ajan, ja sen jälkeen lihaksia rasitetaan asteittain enemmän, ei yhtäkkiä. Syviä vatsalihaksia pitää treenata ahkerasti vetämällä napaa sisäänpäin, ja siihen voi yhdistää myös lantionpohjatreenin eli supistaa emätintä ylöspäin. Tämä treeni aloitetaan jo paljon ennen leikkausta jotta se sujuu jo ensimmäisen liikkeellelähdön yhteydessä. Napa pitää vetää selkää kohti (tai jännittää kuin oksentaessa) vähäistenkin ponnistusten yhteydessä, ja tällä liikkeellä suojaat diastaasiompelusta. Tee se, kun avaat ovea, nostat kahvipannua, kaadat maitoa, puet, riisut, käyt makuulle tai nouset, aivastat, niistät. Tällä estät vatsalihasten surkastumisen ja veltostumisen leikkauksen jälkeen (kun tavanomainen ponnistelu ja rasitus on kielletty, ja tukitekstiilit laiskistavat lihaksia). Suorien vatsalihasten treenin (sit-up-treeni, lankutus) voit aloittaa vasta 3-6 kk leikkauksesta asteittain, ja kova rajoittamaton treeni on sallittua vasta 6 kk kuluttua. Puolen vuoden kohdalla täytyy jo elää normaalisti ja saa treenata niin paljon kuin haluaa, ja ihan mitä tahansa. Älä kuitenkaan aloita mitään rajua lajia yhtäkkiä, vaan asteittain vatsanpeitteitä "kuunnellen". Jos vatsanpeitteissä tuntuu vetävää tai nipistelevää kipua siellä täällä vielä 3 kk kuluttua, kyse on mitä todennäköisimmin arpikiinnikkeistä. Niitä ei tarvitse jäädä varomaan ja pelkäämään. Silloin vatsaa kannattaa venytellä rauhallisesti ja hieroa kipeän kohdan alueelta reippaasti.

Leikkauksessa tehtävää kiristystä ja omaa toipumistasi voit helpottaa tekemällä jo etukäteen sellaisia muitakin syviä vatsalihaksia vahvistavia harjoituksia, jotka tukevat diastaasialuetta. Näitä harjoitteita voi alkaa tehdä jo melko nopeasti leikkauksen jälkeenkin. 

Syvät vatsalihakset aktivoituvat voimakkaasti oksentaessa. Siinä vatsa vetäytyy tiukasti sisäänpäin ja korsetti kiristyy. "Oksennusharjoituksella" oppii löytämään ne lihakset, joiden tulisi olla hyvässä kunnossa leikkaukseen tullessa.

Vatsan tukivyö on hyvin tärkeä kapine. Pidä sitä ainakin 4-6 viikkoa leikkauksesta. Mitä leveämpi diastaasi on korjattu, sitä pidempään tukivyötä tarvitaan. Käytä tukivyötä ensimmäiset 2 viikkoa yötä päivää. Jos olo on hankala ja yöuni häiriintyy, voit avata vyön yöksi, mutta jätä se selän alle, jotta saat sen kiristettyä nopeasti jos alat esim. aivastella. Suihkun jälkeen makuulla ollessa voit antaa sen olla auki ja antaa haavoille ilmaa, mutta liikkeelle lähtiessä sen pitää aina olla kiinni. Pystyssä ollessa tukivyö on ehdoton. Tukitekstiilibody (alimmainen tekstiili ihoa vasten) estää turpoamista ja muovaa kudoksia ja tukeekin jonkin verran, joten pidä sitä 4-6 viikkoa.

Kierrä kaukaa yskivät ja aivastelevat, flunssaiset ihmiset! Yskiminen ja aivastelu sattuu ja venyttää ompelusta. Jos saat yskänpuuskan, purista tyynyä vatsaasi vasten yskiessäsi.

Nukkuma-asento: Nuku alkuun selälläsi, tuki polvien alla (esim. makkaraksi rullattu iso peitto). Selällään nukkuessasi voit jättää tukivyön pois yöksi 2 viikon kohdalla. Kahden viikon kohdalla voit nukkua myös kyljelläsi, mutta pidä silloin tukivyötä. Kuukauden kohdalla kylkiasento on ok myös ilman tukivyötä. Vatsallasi voit nukkua aikaisintaan kuukauden kuluttua, mutta se voi kiristää leikkausalueita ja tuntua hyvin epämukavalta.

Tunnottomuus: Navan seutu ja navan ja arven välinen alue ovat tunnottomat, ja ihotunto tavallisesti palautuu napaan suurimmaksi osaksi, mutta navan ja arven välisellä alueella se jää hyvin usein heikoksi. Vuoden-kahden kuluessa tunto on palautunut sen, mitä se palautuu. Jos kylkiin on tehty rasvaimua, ne ovat useita kuukausia puutuneen oloiset, kunnes ihotunto hitaasti palautuu ja on normaali yleensä vuoden kuluttua.

Koirankorvat: Kun ihoa poistetaan suuri kaistale, poistoalueen päihin voi leikkauksen jälkeen tulla ns. koirankorvat. Mitä lyhyempi arpi on (sitä potilaat yleensä toivovat), sitä todennäköisemmät koirankorvat ovat. Jos rasvaa on lanteilla/jenkoissa, ne korostuvat, kun etupuoli on tiukempi ja litteämpi, ja koirankorvat voivat olla paksut ja kookkaat. Leikkauksen yhteydessä rasvakertymät voi imeä pois ja siirtää vaikka rintoihin. Iho trimmataan aina leikkauksessa mahdollisimman siistiksi eikä koirankorvia jätetä tahallaan. Leikkauksessa potilas makaa selällään, ja vaikka arpi olisi täydellisen sileä eikä mitään koirankorvia näy, pystyasennossa leikkausalueen ihon ja arven pehmentyessä ja laskeutuessa voi ilmaantua ihonyppy arven nurkkaan. Nyppyä ei kannata heti lähteä korjaamaan, koska pienillä on taipumus hävitä itsestään noin vuoden kuluessa. Jos nyppymäinen koirankorva (tai enemmänkin hiirenkorva) jää, se on helppo poistaa paikallispuudutuksessa.

Kolmiokipulääkkeet aiheuttavat ummetusta. Varaudu siihen jo etukäteen ja pehmitä vatsa valmiiksi jo ennen leikkausta, ettei kipeän vatsan kanssa tarvitsisi ponnistella. Syö luumuja, päärynöitä sun muuta, mikä vatsaa reipastuttaa. Vältä ummettavia ja pierettäviä ruoka-aineita. Leveän diastaasin aikana vatsa on tottunut siihen, että sinne mahtuu valtavasti tavaraa ja ilmaa, mutta leikkauksen jälkeen ei enää mahdukaan!

Jos leikkauksen jälkeen ilmenee ongelmia ennen sovittua jälkitarkastusta, ota yhteys allekirjoittaneeseen tekstiviestillä puh. 050 490 3946, ja mielellään kännykkäkuva ongelmasta mukaan.